Kulunut viikonloppu oli suoranainen saavutus. Yhdistelmä musisointia, jätkien kesken hengailua, hyvän nousukännin tavoittelua viinin voimalla ja sitten tyttöjen kanssa hengailua - vai kehtaako jopa sanoa, naisten? Perjantain oltua datauksentäytteinen ja viikon sosiaalisten kontaktien oltua nollassa, kutsuin kanavalaiseni TS, MV ja JJ käymään luonani musisoimaan videopelien ohessa ja samalla grillaamaan, chillaamaan ja saunomaan. Ilmeisesti neiti SK:n tarinat edellisen illan krapulanhankinnasta saivat jonkin myötätunnon piikin iskemään päähän oman vastaavan hankinnan suhteen. Joku aikaisempi vieras oli ystävällisesti jättänyt korkatun pullon valkoviiniä, jota sitten jatkoin spritellä sillä väjähtymisestä huolimatta viinin alkoholisisältö oli vielä turmeltumaton. Puolikas viini sitten tyhjeni illan hämärtyessä ja muistelin eräiden tuttujen, mm Herra JL:n olevan kaupungissa juhlimassa syntymäpäiviään puistossa. Otin yhteyttä ja pian löysin itseni kaupungista tutusta seurasta, TS:n tarjotessa kyydin keskustaan.

Hitot, itsetunnolle pamautettiin puolen tunnin sisään niin sukkelat kuvaelmat allekirjoitelmat että olin jopa tyytyväinen pienestä hiprakanalusta koska silloin asioita ei tarvitse ottaa enää tosissaan - mutta kuitenkin. Koska tavoite oli harrastaa pussiviiniä töölönlahdenpuistossa, olin asiallisesti varustatunut punaviinilasillisella jonka sitten join kävellessä, koska saavuin aivan liian myöhässä. Tumma pukeutumiseni kuitenkin aiheuttaa leimaukseni "Schgootiksi", jonka sivuutan, olihan kyseessä vain viaton känninen kommentti känniseltä herra JL:ltä. Herra JL:n seurue halusi mennä seuraamaan hieman raskaampaa musiikkia Dantesiin, ja täten porukka sitten jakautui niin, että jäin ainoaksi mieheksi KK:n, EK:n ja M:n seurueeseen. M ehdotti että pitäisi mennä paikkaan jossa on MIEHIÄ! Minä ehdotin tissejä, joka jäi ilmeisesti kuuroille korville. Herra JL ohimennen mainitsi että ei moinen ole tarpeen, sillä minähän olin osana seuruetta. M katsahti hieman pettyneenä ja totesi: "Oikeita miehiä". Purin hammasta ja laitoin vielä ensivaikutelman luomisen M:stä sivuun.

Erkanimme JL:n seurueesta ja M halusi välttämättä polttaa savukkeen pohtiessamme omaa kohdettamme, mutta tulentekovälineet uupuivat. Viereisestä seuruseesta ei ollut apua, joten hän kokeili baarinjonoa. Sillä välin, ensimmäinen seurue tuli kysymään meiltä tulta. Kyseisessä seurueessa oli eräs erittäin humaltunut herrasmies, jolla oli esittää faktoja minusta. Ensinnäkin, akateeminen alani oli selkeästi "kirjallisuus". No ei oikeastaan, digitaalinen viestintä.. Kirjallisuutta voi tehdä tietokoneella, joten joo, opiskelin "digitaalista kirjallisuutta" jotta setä sai päteä seurueelleen ihmistuntemuksellaan. Vaan ei siinä vielä kaikki, "arvatenkin sun sukupuolinen suuntautuminen on hintti", jolloin hälytyskellot soivat. Nostin tyynesti lasit pois silmiltä ("Et kai sä vaan aio vetää mua turpaan?") ja totesin että edellinen parisuhde oli kylläkin naisen kanssa. Se tosin meni poikki noin puolisentoista kuukautta sitten. (M tähän väliin: "Ei, se kaivaa repusta käsiaseen.", joka olisi voinut aiheuttaa jännän tilanteen, jos joku olisi ollut selvinpäin. Ei, minulla ei ole repussa käsiasetta.)

Setä sitten rohkeni kuitenkin vielä lyödä kättä päälle, veti huomiota oman seurueensa ainoan naisen kauneuspilkkuihin (uskalsin counter-vittuilla sedän yli-innokkuudesta tussin kanssa) ja hyvästeli sanoilla "No kyllä sä vähintään biseksuaali olet." STRIKE FOUR. *GHHHHK, HNNNNNGGGGGG*, ja sain otsaverisuonen puhkeamisen estettyä. Siirryimme Bruuveriin purkamaan tilannetta. Rokrammi Pils huojensi olotilaa samalla kun kysyin K:n ja E:n meininkejä samalla kun totesin vittuilun olevan välittämistä. Parin viikon päästä sosiaalinen elämä heidän ja satojen muiden opiskelijoiden kanssa jatkuisi. Se helpotti ajatusta seuraavista muutamasta työviikosta, jotka olisivat jäljellä. Läppää lensi kuin huomaamatta ja aika riensi. Skumppakin iski pöytään johonkin väliin ja unelmoitiin mökkireissuista, puhuttiin edellisestä parisuhdeheitosta joka tuli ilmi. He eivät siis tienneet että minulla oli mennyt poikki tuo keväällä alkanut parisuhteeni, sillä sosiaalisenkin median kautta halusimme pitää aiheesta mahdollisimman vähän meteliä, joka voisi pahimmassa tapauksessa vain tehdä asiasta raskaamman herkälle ihmismielelleni käsitellä. Muilla onneksi tuntui olevan asiat hyvin ihastustensa ja tuttujensa kanssa, josta pystyi ammentamaan positiivista karmaa itselleenkin pienen määrän. 

Ehdotin seurueelle jatkoja luonani, sillä pilkku iskisi piakkoin aika monessa paikassa ja  matkaa tekisi mielellään porukalla edelleen. Ideaa jalostettiin tyylikkäästi keksibileiksi. Ah. Villiä keksinnauttimista porukalla. Onneksi Mannerheimintien 24/7-kaupat tukivat ajatusta ja poimimme kukin omaa keksuaalisuuntaiutumista vastaavaa lajiketta - lopulta nautittiin estottomasti Doriksista, Dominoista, Jaffakekseistä ja niitä valkosuklaadonitsin näköisistä kekseistä. M muisti että hänen keskustakämpiltään kyseisen kaupan vierestä löytyisi vielä skumppaa. Se poimittiin, ja nappasimme taksin kohti kämppääni. Saunottiin, jauhettiin läppää ja nautittiin kekseistä skumpan kera, tosin itse siirryin jo virvoitusjuomiin. Aika kului edelleen duracell-pupun lailla ja puoli viiden aikoihin lopullinen väsy iski. Laskuhumalaani nähden uni tuli ihanan nopeasti.

Perinteiseen tapaani kyseinen uni oli myös valitettavan katkonaista, sillä hyvällä on taipumus laittaa unigeneraattori tasolle "Häiriintynyt." Jos ajatus ihomadoista puistattaa, niin parin tunnin alitajuntaseikkalun jälkeen on yllättävän virkeä kylmästä hiestä. Aamupäivä meni hieman juomanraatoja putsatessa ja kahvinnauttimisesta EK:n ja KK:n seurassa. Kun M saatiin jalkeille, tarjosin heille kyydit koteihinsa. Pitihän sitä saada jotain hyödyllistäkin aikaan ja tekosyy tankata autoon menovettä. Kotiinsaapuminen siirti aivot tasolle sosiaalinen krapula, sillä ei ollut enää ketään, jonka kanssa jutella kasvotusten. Starcraft 2 pelasti täpärästi ylimääräiseltä, mahdollisesti rasittavalta aivotoiminnalta. Onneksi messenger-listakin kumisi tyhjyyttään mahdollisen kommunikaationtarpeen estämiseksi. (Paljastui myöhemmin että oli taas painanut yhden merkin hakukenttään ja taas oli koko lista häirittävänä.)

Jälkikäteen edellisen. illan tapahtumista jäi oikeastaan aika valaistunut olo. Juu, punaviini + tummat vaatteet ovat hieman gootahtavia, mutta taisivat olla ainoat rytkyt kaapissa jotka eivät ole neljää numeroa liian suuret. Juu, en välttämättä ole "oikea mies" jos haetaan lähempi kolmekymppisempiä. Juu, se setä saattoi olla humalassa. Ja mahdollisesti KK:n teorian mukaan yritti pokata. Aika hienovaraisesti siis. Örgh. Koen tässä vaiheessa vielä olevani heterokeksuaali. Mutta ainakin sain keksiä. Neljää. Ahnaasti. Ah. Päästiin tähän aiheeseen.

Kesän ollessa ohi ja koulujen jatkuessa voineekin taas tarkastaa mikä on tilanne aivokemiassa - onko valmis ihastumaan, vai onko  vielä tuoreessa muistissa? Mindwipe kuningas alkoholi seurassa kun ei toimi vaan usein kärjistää tilannetta. Ennen ensimmäistä (toistaisiksi ainoaa) parisuhdettani oli jo tottunut kaverivyöhykkeen karuihin käpyihin ja muutamat karuimmat tapaukset saivat aidosti mielenterveyden useaksi päiväksi hajalle - mitäs uskalsin mennä paljastamaan syvimmät tuntemukseni kyseisiä ihmisiä kohtaan. Muuten sitä jaksoi olla optimistinen kaiken muun suhteen, ja karma joskus palkitsi ihmisten välittämisestä Hyvä Jätkä-leimalla ja sen meriiteillä. Vaan on maailmassa niitäkin, joille myötätunnon vastaanotto olisi heikkoutta tai torjuvat avuntarjonnan. Toisinaan kadehdin ihmisiä, joilla on kutsumus. Toisinaan niitä, jotka voivat myös kutsumustaan vastustaa.

Lieneeköhän tässä jo tarpeeksi pohdintaa taas yhdelle illalle, soittolista heitti jo kertaalleen ympäri ja sateen tuoma viileys huojentaa sekin tämän 28+ asteen pätsiä jota dataushuoneekseni kutsuisin. Ja jos joku kehtasi valittaa 'uudesta' tähtien sota-trilogiasta tuon sunnuntaileffaputken aikana, niin muistutukseksi tämä: Jar-Jar oli vain ensimmäisessä elokuvassa. C-3PO oli kaikissa kuudessa. Mutta juu. Ekat kunnon nörd-fiilarit tulivat tähtihävittäjätaisteluissa mieleen. Ja ne olivat ne hyvät selkäpiitä pitkin vetelevät fiilarit. Näihin fiilareihin siis jätän teidät(sinut), hyvä(t) lukija(t).

Tarinointi jatkukoon, kun seuraava menneisyyden kummituksia esille tuova tapahtumaketju on ohitse. Tai sitten muuten vaan, jos tekee mieli. Tehdä mieli. Keksiä. Mmm.