Sainpas huomionne. Niin upealta kuin edellisen entryn aikuisuus kuulostaakin nimensä perusteella verrattuna tähän, on kaiken motivaation takana aina tissit. Tai ainakin "ei oo pokkaa"-tokaisujen. Tai karkinhimon. Whatever. Siitä se kaikki lähti.

Todettiin minulle yhtenä iltana että pitäisi lähteä täältä Vantaan periferiasta viemään karkkia Pasilaan. Noin kello 19:30 aikaan. Kieltäydyin, koska ei. Tätä vaatimista jatkui. Jatkui. Ja jatkui noin puoli kolmeen asti yöllä. Sillä kinuamisen määrällä olisi voinut jo hakea kympin säkin ja täyttää sen muutamaan otteeseen uusiksi. Olinhan sentään ollut lopputyön kimpussa ties miten pitkään eikä mikään saisi minua nyt vaivaamaan minua, kun oli ainoa 'minä'-aika koko päivästä eli yö.  Sama rumba jatkui seuraavanakin päivänä. Mmm. Ei sitten tehty mitään asioiden eteen. Kunnes oli keskiviikko ja opiskelijoiden kesken legendaksi todettu Helsinginkadun appro. Lippua en raaskinut hankkia, koska humaltuminen ei ollut vaihtoehto. Yllätin positiivisesti viemällä säkin karkkia. Kirjaimellisesti jaoin munaa seurueellemme, CrazyCatLadylle, Midorille ja Stargirlille. Join jopa muutaman olusenkin, kun sille päälle sattui. Puhuimme eri rasteilla erinäisistä mielenkiintoisista aiheista kuten opinnäytetöistä, tisseistä, fiksuudesta, "miksi tissit", insinööriydestä ja nakkimiehestä.

Koska olin kuitenkin gradua väkertävä nuori mies, poistuin paikalta mystisesti.. tai ainakin yritin poistua kahden oluen jälkeen. Hitot, mentiin jopa jatkoille häiritsemään Midorin serkkua. Joka luki yliopiston pääsykokeisiin. Kävimme poliittisen debatin, jossa KD:n edustaja piti vihreiden edustajaa lapsellisena. + ydinvoimaa. Joo. So much for that university entrance examination, that night. Koska approllakin on jatkot, seurueemme jatkoi kohti keskustaa. Midorilla oli uskomus siihen, että vittuilen hänelle jatkuvalla syötöllä kun puhun omaan rauhalliseen tahtiini ja samalla äänensävyllä. En vielä onnistunut vakuuttamaan häntä tästä. Paitsi olutta, söin myös purilaisen. Kaksikin. Lähdin kotiin kun uskoin vahvasti siihen, että jatkoilla ei voisi olla oparin kannalta hyvää loppurkatkaisua. Pääsin kotiin jossa olikin mukavasti vielä lämmintä kahvia pannussa. Joku helkutti siinä mikrolämmitetyssä pauligin ihmejuomassa oli kun sain vielä 500 sanaa kirjoitettua yön aikana. Sitä paitsi, seura oli hyvää ja läppä lensi. Menisin seuraavanakin päivänä varjoapproilemaan.

Seuraava päivä lähtikin hyvin liikkeelle: Sain matematiikanopettajaltani laput, että uusintakokeeni suhteen oltiin mokattu ja olisi vielä mahdollisuus saada läpäisevä arvosana käymällä koululla tekemässä kys. tentin tehtävät uudestaan. Tämän suoritettuaan insinööriopiskelijamme poistui kohti kaupunkia. Vaihteli hän merkkejä Exoduksessa joka oli edellisen päivän ensimmäinen rastipaikka. Yksi olut myöhemmin, löysi hän seurueensa. Terassikausi avattiin Bar 21:n edessä toisen oluen kera ja tultiin dilemman eteen: Edellisen päivän karkkipussi oli lopussa. Hetken suostuttelun jälkeen pohdin että mikäpä tuossa, voisin noutaa itselleni litran mehua yön kirjoitussessiota varten. Sitten saapui John Lennon upealla sormuksella varustettuna (Sormus oli leimasin jossa luki 'Hola', saatu munasta, suklaisesta sellaisesta josta saa lelun) ja päätökseni oli jo sinetöity, poistuisin ostamaan munaa (suklaista sellaista, jossa on lelu sisällä) kaupasta, kun tarjottiin vielä, että saisin koskea Stargirlin tissiin. Noin nanosekuntia myöhemmin palasin karkkisäkin kanssa ja sain omasta munastani (suklainen sellainen) figuurin joka esittää hipiksi pukeutunutta koiraa joka soittaa kitaraa. Sitten jaettiinkin munaa. Mukavassa noususa.

Stargirlin tissit. Hmm. Koska jätin tarinat Goomilta kertomatta, lienee syytä selittää että hän kokee omat rintansa miehet luotaan poistyöntäviksi. Yksi motivaatiopuhe myöhemmin ei näyttänytkään siltä, ja kaikki olivat tyytyväisiä, luullakseni. En mehuani ehtinyt siinä välissä edes maistaa kun edellinen tarina nostettiin pöydälle seuraavassa baarissa. Nyt ei enää oltukaan terassilla jossa on kylmät kädet. Ei siinä ehtinyt "EIKÖ OO POKKAA" sanoa ja käteni olikin mukavalla vyöhykkeellä. Nice and soft. (Counter: 1) Samalla porukkaamme liittyi sekä Midorin serkku että Pearman, Stargirlin tuttu. Humalatila rising.

Seuraavassa baarissa sitten keskusteltiinkin jo lisästä tissien koskettelusta jos tarjoaisin Midorille oluen. Yliannostusta peläten jätin tarjouksen vielä hautumaan. Ei kauaa vanhentunut kun tarjosin Stargirlille viimeisen munan, suklaisen sellaisen. "No pitäähän sitä vasemmallakin kokeilla." (Counter: 2). Poistuessamme ties monennen oluen jälkeen kohti seuraavaa rastia, Midorin kanssa oikein piti testata vittuiluteoriaa. Kun yritin oikein tarkoituksella vittuilla edes jostain, epäonnistuin. Mutta todistaakseni itseni edes hyväksi jätkäksi, tarjosin seuraavassa baarissa hänelle rastioluen. (Counter: 4, hyvin tuetut) Jostain syystä sitten seurueemme päätyi suutelemaan toisiaan, joten naisia suudeltiin neljää kappaletta ja miehiä yhtä. Jännä humalatila.

Seurueemme arvioidessa Stargirlin ja Pearmanin statusta menimme Exodukseen, paikkaan josta kaikki alkoi. Koska aika oli taas tulossa täyteen ja pää siinä samalla ja mikä gradu ja piti saada ruokaa ja kaikkea muuta, tutustuin jälleen lokikirjani avulla uusiin ihmisiin. Kaivamalla pokedexin esiin keskellä baaria saa ilmeisesti uusia irc-tuttavuuksia. Damn. I'm. Good. Kulkiessamme kohti keskustaa, Midori ja Pearman jäivät ratikasta pois polttaakseen savukkeet. Jäimme pohtimaan heidän kohtaloitaan. Mutta ilmenivät kuitenkin hampurilaisravintolaan. Kylläpäs sitä tuli oikein kunnolla läskeiltyä tuolla reissulla. Sitten koitti illan antikliimaksi. Varjoapproilu ei valitettavasti sisällä ranneketta jolla pääsisi jatkopaikkaan. Seurueemme naisjäsenet poistuivat sisään, ilmoitimme viimeiselle ettemme pääsisi Pearmanin kanssa sisään. Ulos tulivat  Stargirl ja Midori. Humalan tila läheni jokseenkin sellaista jota ei vähään aikaan oltu koettu.

Seuraamme liittyi myös Pokedexistä innostunut uusi irc-tuttavuus, alias Duster. CCL:n arvioitiin jääneet etsimään "Erästä Tradenomia." Koska se vaikutti jo siltä että lasista olisi päässyt irti kotiin, menimme koko konkkaronkka Stone's pubiin ja hörpin vielä muutaman oluen alas. Seuraava tapahtumaketju sitten jo hämmästyttää itseäni: - Mitä seuraavaksi?  - Väsyttää. - "Mun luona vois heittää rock bandin kautta karaokea ja siellä vois krässätä." Midori ja Stargirl olivat CCL:n vieraana Helsingissä joten eipä päässyt hänen luokseen koska emme saaneet häntä kiinni puhelimitse Sirkuksesta. Jotenkin sitten sitä bussipysäkillä saamme hänet kiinni ja toteamme että olemme menossa Minun luokseni. Vantaalle. Joo.  Tämä fiilispohjalla meneminen noin puolentoista promillen humalassa. Emme saaneet CCL:ää enää kiinni mutta ilmoitti itsestään. Onneksi. Taisin jo olla aika lärvit siinä vaiheessa kun oikeasti halusi kotiin koska se vaikutti siinä vaiheessa fiksulta. Kuitenkin kaksi kaverin kaveria (tuttua) ulkopaikkakunnalta seurassani kohti vantaata mentiin kohti mantuja heille tuntemattomia.

*EDIT: Tietysti aamulla pohdittiin logiikkaa. Miksi ei mennä takaisin appron jatkoille..? Koska mentiin fiilispohjalta?*

Long story short, luonani yövyttiin, CCL ilmoitti itsestään ja minulla oli kello kymmeneltä aamulla markkinoinnin tunnit joten olisi hyvä varmaan saattaa tytöt juna-asemalle ja tehdä krapulaa ennakoivia liikkeitä. Jotka olin tehnyt juomalla sen mehun edellisenä iltana ennen nukkumaanmenoa. Sääli että en nähnyt isäni ilmettä aamulla kun nopeasti poistuimme paikalta kohti juna-asemaa. Onhan niitä naisia ollut ennenkin yötä, mutta kaksi..? Sitten pääsinkin kymmeneksi kouluun ja tunnit peruttu LE FU ja sentään oli läppäri mukana joten kirjoitin lopputyötäni harvinaisen.. vähän. Kiitos edellisen illan juomingit, kyllä niistä kevyt pöhnä vielä jäi.. Illalla leffailimme ystäväni MS:n kanssa. Limitless oli hieno elokuva. Lääkkeistä. Jotka tekevät täydelliseksi. Pidin siitä. Sitten käytiin Sellon Fenniassa katsomassa MS:n kanssa graduni läpi josko hän näkisi siellä parannettavaa. Kyllä kiitos tästä. Vaan unohdin läppärin laturin koululle. FFFUUUU.

Ratkaisu: Krässäyskarma toimi, MS asui lähempänä koulua kuin itse, joten poistuimme leffan ja jälkikahvi/kolan jälkeen hänen luoseen ja lauloille kaksi tuntia green daytä kunnes väsy iski. Aamun kävelyiden jälkeen sain kuin sainkin läppärini laturin koululta. Tänään olen nostanut työni sivumäärän 24 -> 28, kokenut uudelleenheräämisen saunan kautta ja nyt olisi jo aika nukkua. Olenhan saanut kirjoitettua kokemuksistanikin vaihteeksi. Ja tisseistä. Ja taas pyydettiin karkkia. Aijai. Antaa pikkusormen ekana niin vie koko käden. Tissille. Ehm.

Jos opari valmistuu keksiviikkona, voi olla juhlimisen paikka vaikka lupasinkin jo Helsinki Beer Festivalin jälkeen pitää kuivan kauden ennen vappvuviikkoa. Sen verran kova juttu ois. Mut takaisin oparin pariin kun herään. It'll be good. I'll be good. Jos tänä yönä saisi nukuttua itsensä superenergiseksi kirjoittajaksi. Jos. Kun. Teen! Yötä, rakkaat lukijat. You know who you are. I know who I am.