Pyrkimykseni noin parin viikon välein suoritettaviin internet-ripityksiin on epäonnistunut jälleen kerran. Vapaa-aikaakin on ollut riittämiin viime aikoina jotta tämän tekeleen saisi ylläpidettyä tuoreena ja viihdyttävänä. Ratkaisu? Tiivistetyt tapahtumat ja erinäiset muut oikotiet tämänhetkisen tilanteen selvittämiseksi. Valmistuin. Lopputyö meni kevyesti sanoen stressin kautta kansiin, koulun kirjastoon ja omaan hyllyyn. Blogin nimi on nyt 100% tosi edellisen 2/3 sijaan. Olen Insinööri. Mediatekniikan Insinööri.

Vietin lopputyön kirjoitettuani noin kahden kuukauden "loman" jonka aikana muutaman ystäväni tämänhetkinen tilanne on selvinnyt pikkuhiljaa eikä niissä ole mitään optimismin häivää. Jos ei ole aikuisella ihmisellä rutiinia eskapismin ohessa, kärsii ajattelutapa ei vain hieman vaan aika paljonkin. Toki on nautittavaa ensimmäiset pari viikkoa suhtautua vapauteen käydä kaljalla mikä päivä tahansa tai herätä reippaasti kymmenen jälkeen, mutta jossain vaiheessa all play and no work makes jack a sack of lazybones. Olisi kivaa ajatella asioita velvollisuuksien kautta ansaituiksi. "Villi" opiskelijaelämä vaati myös kurssien läpäisyn jotta kehtaisi näyttää tutkintotodistuksensa sitä pitkään odottaneille.

Nyt on vuorossa kesäklassikko eli ensimmäinen työpaikkani kahdeksan vuoden takaa, catering-hommissa sirkkelöimässä, täyttämässä ja pakkaamassa leipää. It's an honest day's work, ja pitää mielen kiireisenä tylsistymiseltä ja tietyissä tapauksissa virkistyttää sitä, kun tietää mitä vapaillansa sitten lopultakin tekee :)

 

Sainpas huomionne. Niin upealta kuin edellisen entryn aikuisuus kuulostaakin nimensä perusteella verrattuna tähän, on kaiken motivaation takana aina tissit. Tai ainakin "ei oo pokkaa"-tokaisujen. Tai karkinhimon. Whatever. Siitä se kaikki lähti.

Todettiin minulle yhtenä iltana että pitäisi lähteä täältä Vantaan periferiasta viemään karkkia Pasilaan. Noin kello 19:30 aikaan. Kieltäydyin, koska ei. Tätä vaatimista jatkui. Jatkui. Ja jatkui noin puoli kolmeen asti yöllä. Sillä kinuamisen määrällä olisi voinut jo hakea kympin säkin ja täyttää sen muutamaan otteeseen uusiksi. Olinhan sentään ollut lopputyön kimpussa ties miten pitkään eikä mikään saisi minua nyt vaivaamaan minua, kun oli ainoa 'minä'-aika koko päivästä eli yö.  Sama rumba jatkui seuraavanakin päivänä. Mmm. Ei sitten tehty mitään asioiden eteen. Kunnes oli keskiviikko ja opiskelijoiden kesken legendaksi todettu Helsinginkadun appro. Lippua en raaskinut hankkia, koska humaltuminen ei ollut vaihtoehto. Yllätin positiivisesti viemällä säkin karkkia. Kirjaimellisesti jaoin munaa seurueellemme, CrazyCatLadylle, Midorille ja Stargirlille. Join jopa muutaman olusenkin, kun sille päälle sattui. Puhuimme eri rasteilla erinäisistä mielenkiintoisista aiheista kuten opinnäytetöistä, tisseistä, fiksuudesta, "miksi tissit", insinööriydestä ja nakkimiehestä.

Koska olin kuitenkin gradua väkertävä nuori mies, poistuin paikalta mystisesti.. tai ainakin yritin poistua kahden oluen jälkeen. Hitot, mentiin jopa jatkoille häiritsemään Midorin serkkua. Joka luki yliopiston pääsykokeisiin. Kävimme poliittisen debatin, jossa KD:n edustaja piti vihreiden edustajaa lapsellisena. + ydinvoimaa. Joo. So much for that university entrance examination, that night. Koska approllakin on jatkot, seurueemme jatkoi kohti keskustaa. Midorilla oli uskomus siihen, että vittuilen hänelle jatkuvalla syötöllä kun puhun omaan rauhalliseen tahtiini ja samalla äänensävyllä. En vielä onnistunut vakuuttamaan häntä tästä. Paitsi olutta, söin myös purilaisen. Kaksikin. Lähdin kotiin kun uskoin vahvasti siihen, että jatkoilla ei voisi olla oparin kannalta hyvää loppurkatkaisua. Pääsin kotiin jossa olikin mukavasti vielä lämmintä kahvia pannussa. Joku helkutti siinä mikrolämmitetyssä pauligin ihmejuomassa oli kun sain vielä 500 sanaa kirjoitettua yön aikana. Sitä paitsi, seura oli hyvää ja läppä lensi. Menisin seuraavanakin päivänä varjoapproilemaan.

Seuraava päivä lähtikin hyvin liikkeelle: Sain matematiikanopettajaltani laput, että uusintakokeeni suhteen oltiin mokattu ja olisi vielä mahdollisuus saada läpäisevä arvosana käymällä koululla tekemässä kys. tentin tehtävät uudestaan. Tämän suoritettuaan insinööriopiskelijamme poistui kohti kaupunkia. Vaihteli hän merkkejä Exoduksessa joka oli edellisen päivän ensimmäinen rastipaikka. Yksi olut myöhemmin, löysi hän seurueensa. Terassikausi avattiin Bar 21:n edessä toisen oluen kera ja tultiin dilemman eteen: Edellisen päivän karkkipussi oli lopussa. Hetken suostuttelun jälkeen pohdin että mikäpä tuossa, voisin noutaa itselleni litran mehua yön kirjoitussessiota varten. Sitten saapui John Lennon upealla sormuksella varustettuna (Sormus oli leimasin jossa luki 'Hola', saatu munasta, suklaisesta sellaisesta josta saa lelun) ja päätökseni oli jo sinetöity, poistuisin ostamaan munaa (suklaista sellaista, jossa on lelu sisällä) kaupasta, kun tarjottiin vielä, että saisin koskea Stargirlin tissiin. Noin nanosekuntia myöhemmin palasin karkkisäkin kanssa ja sain omasta munastani (suklainen sellainen) figuurin joka esittää hipiksi pukeutunutta koiraa joka soittaa kitaraa. Sitten jaettiinkin munaa. Mukavassa noususa.

Stargirlin tissit. Hmm. Koska jätin tarinat Goomilta kertomatta, lienee syytä selittää että hän kokee omat rintansa miehet luotaan poistyöntäviksi. Yksi motivaatiopuhe myöhemmin ei näyttänytkään siltä, ja kaikki olivat tyytyväisiä, luullakseni. En mehuani ehtinyt siinä välissä edes maistaa kun edellinen tarina nostettiin pöydälle seuraavassa baarissa. Nyt ei enää oltukaan terassilla jossa on kylmät kädet. Ei siinä ehtinyt "EIKÖ OO POKKAA" sanoa ja käteni olikin mukavalla vyöhykkeellä. Nice and soft. (Counter: 1) Samalla porukkaamme liittyi sekä Midorin serkku että Pearman, Stargirlin tuttu. Humalatila rising.

Seuraavassa baarissa sitten keskusteltiinkin jo lisästä tissien koskettelusta jos tarjoaisin Midorille oluen. Yliannostusta peläten jätin tarjouksen vielä hautumaan. Ei kauaa vanhentunut kun tarjosin Stargirlille viimeisen munan, suklaisen sellaisen. "No pitäähän sitä vasemmallakin kokeilla." (Counter: 2). Poistuessamme ties monennen oluen jälkeen kohti seuraavaa rastia, Midorin kanssa oikein piti testata vittuiluteoriaa. Kun yritin oikein tarkoituksella vittuilla edes jostain, epäonnistuin. Mutta todistaakseni itseni edes hyväksi jätkäksi, tarjosin seuraavassa baarissa hänelle rastioluen. (Counter: 4, hyvin tuetut) Jostain syystä sitten seurueemme päätyi suutelemaan toisiaan, joten naisia suudeltiin neljää kappaletta ja miehiä yhtä. Jännä humalatila.

Seurueemme arvioidessa Stargirlin ja Pearmanin statusta menimme Exodukseen, paikkaan josta kaikki alkoi. Koska aika oli taas tulossa täyteen ja pää siinä samalla ja mikä gradu ja piti saada ruokaa ja kaikkea muuta, tutustuin jälleen lokikirjani avulla uusiin ihmisiin. Kaivamalla pokedexin esiin keskellä baaria saa ilmeisesti uusia irc-tuttavuuksia. Damn. I'm. Good. Kulkiessamme kohti keskustaa, Midori ja Pearman jäivät ratikasta pois polttaakseen savukkeet. Jäimme pohtimaan heidän kohtaloitaan. Mutta ilmenivät kuitenkin hampurilaisravintolaan. Kylläpäs sitä tuli oikein kunnolla läskeiltyä tuolla reissulla. Sitten koitti illan antikliimaksi. Varjoapproilu ei valitettavasti sisällä ranneketta jolla pääsisi jatkopaikkaan. Seurueemme naisjäsenet poistuivat sisään, ilmoitimme viimeiselle ettemme pääsisi Pearmanin kanssa sisään. Ulos tulivat  Stargirl ja Midori. Humalan tila läheni jokseenkin sellaista jota ei vähään aikaan oltu koettu.

Seuraamme liittyi myös Pokedexistä innostunut uusi irc-tuttavuus, alias Duster. CCL:n arvioitiin jääneet etsimään "Erästä Tradenomia." Koska se vaikutti jo siltä että lasista olisi päässyt irti kotiin, menimme koko konkkaronkka Stone's pubiin ja hörpin vielä muutaman oluen alas. Seuraava tapahtumaketju sitten jo hämmästyttää itseäni: - Mitä seuraavaksi?  - Väsyttää. - "Mun luona vois heittää rock bandin kautta karaokea ja siellä vois krässätä." Midori ja Stargirl olivat CCL:n vieraana Helsingissä joten eipä päässyt hänen luokseen koska emme saaneet häntä kiinni puhelimitse Sirkuksesta. Jotenkin sitten sitä bussipysäkillä saamme hänet kiinni ja toteamme että olemme menossa Minun luokseni. Vantaalle. Joo.  Tämä fiilispohjalla meneminen noin puolentoista promillen humalassa. Emme saaneet CCL:ää enää kiinni mutta ilmoitti itsestään. Onneksi. Taisin jo olla aika lärvit siinä vaiheessa kun oikeasti halusi kotiin koska se vaikutti siinä vaiheessa fiksulta. Kuitenkin kaksi kaverin kaveria (tuttua) ulkopaikkakunnalta seurassani kohti vantaata mentiin kohti mantuja heille tuntemattomia.

*EDIT: Tietysti aamulla pohdittiin logiikkaa. Miksi ei mennä takaisin appron jatkoille..? Koska mentiin fiilispohjalta?*

Long story short, luonani yövyttiin, CCL ilmoitti itsestään ja minulla oli kello kymmeneltä aamulla markkinoinnin tunnit joten olisi hyvä varmaan saattaa tytöt juna-asemalle ja tehdä krapulaa ennakoivia liikkeitä. Jotka olin tehnyt juomalla sen mehun edellisenä iltana ennen nukkumaanmenoa. Sääli että en nähnyt isäni ilmettä aamulla kun nopeasti poistuimme paikalta kohti juna-asemaa. Onhan niitä naisia ollut ennenkin yötä, mutta kaksi..? Sitten pääsinkin kymmeneksi kouluun ja tunnit peruttu LE FU ja sentään oli läppäri mukana joten kirjoitin lopputyötäni harvinaisen.. vähän. Kiitos edellisen illan juomingit, kyllä niistä kevyt pöhnä vielä jäi.. Illalla leffailimme ystäväni MS:n kanssa. Limitless oli hieno elokuva. Lääkkeistä. Jotka tekevät täydelliseksi. Pidin siitä. Sitten käytiin Sellon Fenniassa katsomassa MS:n kanssa graduni läpi josko hän näkisi siellä parannettavaa. Kyllä kiitos tästä. Vaan unohdin läppärin laturin koululle. FFFUUUU.

Ratkaisu: Krässäyskarma toimi, MS asui lähempänä koulua kuin itse, joten poistuimme leffan ja jälkikahvi/kolan jälkeen hänen luoseen ja lauloille kaksi tuntia green daytä kunnes väsy iski. Aamun kävelyiden jälkeen sain kuin sainkin läppärini laturin koululta. Tänään olen nostanut työni sivumäärän 24 -> 28, kokenut uudelleenheräämisen saunan kautta ja nyt olisi jo aika nukkua. Olenhan saanut kirjoitettua kokemuksistanikin vaihteeksi. Ja tisseistä. Ja taas pyydettiin karkkia. Aijai. Antaa pikkusormen ekana niin vie koko käden. Tissille. Ehm.

Jos opari valmistuu keksiviikkona, voi olla juhlimisen paikka vaikka lupasinkin jo Helsinki Beer Festivalin jälkeen pitää kuivan kauden ennen vappvuviikkoa. Sen verran kova juttu ois. Mut takaisin oparin pariin kun herään. It'll be good. I'll be good. Jos tänä yönä saisi nukuttua itsensä superenergiseksi kirjoittajaksi. Jos. Kun. Teen! Yötä, rakkaat lukijat. You know who you are. I know who I am.

 

Olen 25-vuotias insinööriopiskelija. Olen opiskellut elämäni aikana kohta 17 vuotta. Käynyt töissä melkein kymmenen vuotta. Mutta teen vieläkin asioita, jotka eivät välttämättä ole aikuistuneen, itsenäisen ihmisen prioriteettilistalla korkealla. En ole esimerkiksi vielä miettinyt vakavasti elämänkumppania, perheen perustamista tai muuta yhtä sitoutumista vaativaa. Osaan kyllä ottaa vastuuta tekemistäni asioista ja haluan korjata virheeni, jos niitä pääsee tapahtumaan. Kenenkään ei pitäisi kärsiä sen vuoksi, että on päättänyt tehdä asioille ympärillään jotain konkreettista, luovalla tai positiivisella tavalla.

Mutta mikäs näin aikuisuutta vaivaa? Pelaan videopelejä. Luen sarjakuvia. Suurella todennäköisyydellä kieltäydyn joskus sosiaalisesta kanssakäynnistä jos tarpeeksi hyvää eskapismia tarjotaan eteen. Tämähän olisi totaalisen turha postaus, jos esimerkiksi koodaisin videopelejä tai piirtäisin sarjakuvia ammatikseni. Kenties seuraava postaukseni on sarjakuvamuodossa. Keskimääräinen videopelaaja on jo keski-ikää lähestyvä miespuolinen henkilö, joten ei tässä mitään hätää vielä ole. Kunhan vaan pysyy pokka kun haluan vaihtaa Pokémoneja Café Mangassa vieraillessani.

Mutta aikuisuus. Kohtaamme nuoria ihmisiä kaupungilla käyttäytymässä mielestään aikuismaisesti eli vetämässä lärvit. Ottavatko he silloin vastuun itsestään ja teoistaan? Jos jotakin pahaa sattuu, todennäköisesti eivät, ja tulee huonolla tuurilla pysyvä trauma. Olkaa nyt hyvä luoja itsenne ja antakaa itsenne olla kuin olette ennenkin olleet ilman paineita ulkomaailman odotuksista. Jos todellakin haluatte olla aikuisia, ottaa vastuuta maailmasta, ympärillänne tapahtuvista asioista ja mahdollisesti muista ihmisolennoista, tehkää niin. Mutta tehkää näin ainoastaan jos kutsumuksenne on käyttäytyä aikuismaisesti. Koska muistakaa, kun lapsi ottaa vastuuta teoistaan ja käyttäytyy muutenkin aikuismaisesti, häntä kehutaan. Aikuinen, jota lapsettaa, tungetaan pakkopaitaan. Vielä briljantti lainaus briljantilta kirjailijalta:

"Critics who treat 'adult' as a term of approval, instead of as a merely descriptive term, cannot be adult themselves. To be concerned about being grown up, to admire the grown up because it is grown up, to blush at the suspicion of being childish; these things are the marks of childhood and adolescence. And in childhood and adolescence they are, in moderation, healthy symptoms. Young things ought to want to grow. But to carry on into middle life or even into early manhood this concern about being adult is a mark of really arrested development. When I was ten, I read fairy tales in secret and would have been ashamed if I had been found doing so. Now that I am fifty I read them openly. When I became a man I put away childish things, including the fear of childishness and the desire to be very grown up."
— C.S. Lewis

 

Ja näihin tunnelmiin nukkumaan. Inssityö @ 20 sivua. Aikaa vielä ruhtinaalliset pari viikkoa. Kyllä se siitä.

Puoli vuotta edellisestä kirjoituksesta myöhemmin eletään sangen hektisiä aikoja elämästäni. Väliin mahtuu iloja, suruja, lämpöä, läheisyyttä, pari kuukautta pirun kylmää ilmaa, epävarmuutta ja outoja sattumia.

Insinööri(opiskelija..) ilmoittaa ilokseen yleisölle että lopputyön kirjoitus on jokapäiväinen totuus joka ei aina vaan toteudu. Naurettavina tekosyinä tällä kierroksella ovat mm. markkinointi ja insinöörin ylpeys, matematiikka. Parit kurssit jäivät viime kevään urotekoputkesta taustalle heilumaan ilkeästi, valmistumista varjostamaan jos pahin käy toteen - kurssit eivät mene lävitse. Stressin pitäisi olla pääpainottunut kirjoittamiseen, mutta kun.. a) Ensin matematiikka koska se vaatiin ponnistuksia jotta saa tuloksia aikaan b) Viikonloput ovat pyhitetty levolle c) Herääminen aikaisin asioiden tekoon jotka eivät periaatteessa ole rutiininomaista kuten työ tai päivittäinen koulunkäynti on saatanasta. Äh. Eskapismi vie onneksi pitkälle, kun näitä asioita stressaa. Tosin pelkkä koulu tai valmistuminen ei ole ollut viime aikojen stressin lähde.

Taikavarpua suuntaansa riipaisee myös.. työ. Siitähän irtoisi mukavaa rutiinia ja mahdollisesti resursseja paikkaamaan lisääntynyttä nollaamisen tarvetta, oli kyseessä vierailu kuningas alkoholin valtakuntaan tai Nintendo-landiaan. Ikäväkseni joudun toteamaan viimeisen vuoden olleen noin puoltatoista kuukautta lukuunottamatta ikävän palkatonta ja opintotuen nostamiseen en koskaan lähtenyt. Työpaikka vuoden harjoittelun ja lopputyön päälle olisi kuin kruunu inssilakin päälle. Tai ainakin helkutin kiva käyntikortti, jos jälkituotannon assistentti saa vipinää kintuissa.

Kintuissa onkin riittänyt vipinää. Perin kyllästyneenä fillarikelien odottamiseen, päätin ottaa jalat alle ilman polkupyörää ja aloitin lenkkeilyn. Huomasi sitä taas että edelliskesän lopun paidat kiristivät tai pelihousut meinasivat revetä jo siihen, että ei päässyt liikkumaan. Terve mieli asuu terveessä kehossa, vaikka tälläkin hetkellä keskeytän luovan prosessin tyhjentääkseni nenäonteloni. Ontelokranaatin lailla sitten syöksyin kevään Goomin jälkeen lenkkipolulle ympäri asuintieni. Noin kolme kilometriä per kierros ja parhaimmillaan sitä on jaksettu kolmekin kierrosta tunnin ajan jolkotella. Kunniallisena tavoitteena tälläkin atletiikan riemuvoitolla on pienemmät pelihousut (kahden kuukauden tuloksena -3kg aloituspisteestä) ja jonkinlainen rutiini, jälleen kerran. Saapahan syödä miten huvittaa kun on itse päättänyt suorittaa ylimääräistä liikuntaa keskimäärin kolme kertaa viikossa. Tietty, voin myös ajaa parrankin kun kaksoisleuka ei näytä naamaansa keskellä muusien inspiroimaa tauluani.

Muusat.. Voisiko sitä jopa sanoa että olen naista (ei saa kuulemma tytöksi sanoa) tapaillut sitten viime blogin eli puolisen vuotta, jutellut mukavia, tehnyt asioita yhdessä ja harrastettu mieltäraastaavaa epävarmuutta siitä, mitä ollaan, voitaisiin olla ja mitä ei olla. "Outo" lienee yleisin kuvaus. Lämpöä ja läheisyyttä on jaettu, josta kuullessaan kommentoi ystävä HS, "En pystyisi siihen noin pitkään. Ilman taka-ajatuksia." Niin. Edellisessä parisuhteessa jouduin pettymään siihen että myötätuntoa (taka-ajatus!?) ei otettu vastaan, tai ainakaan haluttu sen olevan syynä toisesta välittämiseen. En tiedä miten ihmisiä kohtaan pitäisi näissä tilanteissa käyttäytyä tapahtuneen jälkeen. Sitten astuu kuvioihin vai jopa itsensä paikoilleen asettelee aiemin nähty henkilö. Spontaanin tapahtuman jälkeen käynnistyi 'perinteinen' prosessin: Tutustutaan ihmiseen. Puhutaan mukavia. Tehtään asioita yhdessä. Selvitetään jonkinlainen agenda. Lopputulos: Vieläkin outo. Kerran jo ehdin toteamaan "Ei", mutta se ilmeisesti tarkoittikin kyllä, kun vaikutti siltä että erkaantuminen olisi lähellä. Siihenkin kuulin syyn. Ensimmäinen ei tarkoittaa sitä, että neuvottelut alkavat. Nekin käytiin. Joten sitten sanottiin että "kokeillaan." Siihen sentään sanottiin että "kyllä".

Edellisen kappaleen jälkeen voisi jopa sanoa, että käyn jonkun kanssa ulkona. Mutta käynhän muutenkin, ja muidenkin naisten kanssa ulkona. Kahvilla. Lounaalla. Juttelemassa mukavia. Tekemässä asioita yhdessä. Ilman taka-ajatuksia. Mutta lopullinen agenda vielä puuttuu. Olisiko juuri tässä jotain? Ainakin hyvä ystävyys jossa voi puhua toiselle ja kuunnella toisen huolia pelkäämättä vastausta. Vaan jälleen kerran pelkään sitä, että ylianalysoin. Mietin asioita liikaa. Ajattelen aivoni puhki. Muistamme kai mitä olen aiemmin maininnut? Erään baari-illan päätteeksi ehdotettiin, että ajattele joskus enemmän alapäälläkin. Mutta sehän olisi taas ristiriidassa vanhojen opittujen asioiden kanssa, kun ensin on jo tutustuttu ihmisiin niin että tuntee olonsa heidän kanssaan tarpeeksi mukavaksi että voisi sanoa välittävänsä, isketään kaverikortti pöytään. Olen ilmeisesti "hitaasti lämpiävää sorttia", analysoi toisen blogi. Tai sitten olen muuten vaan hidas kässäämään näitä asioita. Huoh. Kuningas toisinaan auttaa nollaamaan ajatukset tarpeeksi pitkään, että aloittaa joka kerta tyhjältä kun on käydä pahasti pohdittavien asioiden kanssa. Jos nyt vielä kevään yrittäisin selvittää rationaalisesti ja sitten päästää itseni lopputyön jälkeen kesälaitumille uusilla tuulilla.

Vielä kerran lopputyöstä. Koska kyseessä on media-alan työ, on tiedossa toisinaan palkitseviakin kokemuksia ja meriittejä. Tänään menen ensimmäiseen kutsuvierasnäytökseeni, kenties poikkean jatkoilla, kenties juhlistaisin ystävien kera ensimmäistä "elokuvaani" joissa olen jo lopputeksteissä. Kyseessä on Zaida Begrothin elokuva, "Hyvä Poika." Trailerin näet näppärästi vaikkapa täältä.

Nyt valmistautumaan.

Hyhhyh. Viime viikko oli sangen viinanhuuruinen kokonaisilla kolmella työpäivällä varustettuna. Keskiviikkona approiltiin Limeksen järkkäämällä suunnistusrastikierroksella noin 20 anniskelupaikassa. Lopputulos: Elämää rakastavan yliampuva sosiaalinen KÄNNI. Ihmettelin tuon noin 20 rastin jälkeisen jatkopaikan touhuja suuresti: Silminnäkijähavainnot paljastivat, että hain vielä lisää kuningas alkoholia tiskiltä O_O; Ei saatana, tasan kerran aikaisemmin olen onnistunut nauttimaan illan aikana yli 20 juomaa ja sekin oli aikoinaan siitä ilosta, että pääsi ulos puolustusvoimien palveluksesta. Silloin tuloksena oli läpi yön jatkuneesta saunomisesta ja nestehukasta "Maailman Hirvein Darra™".

Toisin oli tällä kertaa. Ensinnäkin, olin vielä herätessäni 07:30 suurella todennäköosuudellä kännissä ja krapulasta ei tietoakaan. Mitä. Helvettiä? Toisekseen, sosiaaliset taitoni saavuttivat minulle noin neljän tunnin ajaksi krässäyspaikan. Tämä paikka sisälsi myös "Maailman Ihanimman Aterian™, kunhan sen vain valmisti lihasta, pavuista ja pata-aineksista." Kumma kyllä kaikki maistuu humaltuneena jokseenkin paremmalta kiitos makunystyröiden lakon. Tämä saattoi olla yksi syy siihen, miksi torstaina ei pelätty tai tehty kuolemaa. Kiitokset itsensä "Tädiksi" signeeraanelle hengelle tästä. Optimistin uskoni vahvistui. Torstaina tosin ei paljoa suoritettu kotiinsaapumisen jälkeen muuta kuin koomaamista. Saatoin kokea liskoa sinä yönä. Perjantaina sentään oli Tukholmankadulla kouluhommia joista suoriuduttiin ja tuli laitettua itsensä ilmoittautuneeksi seuraavan viikon Maljannostajaisiin ja samalla tuettua tissejä roosanauhalla. No, kerrankos sitä tukee hyvällä asialla ilman pelkoa avokämmenestä..

Koska vointini oli perjantaina ennen kotiinlähtöä mitä mainioin, päätin käydä ojentamassa ranteeni veripalvelussa. Tämä pitäisi minut selvinpäin viikonlopun TAMPEREEN INSINÖÖRIOPISKELIJAPÄIVÄT 2010.. Ja selväilinkin sitten rastikierroksen loppuun asti. Aamukasiksi Elielinaukiolle odottelemaan linja-autoja, joilla matka manseen sujuisi. Muiden tinatessa boolia, omia juomia ja firman juomia, pysyin napakasti vedessä. Paikanpäällä sitten avajaisten jälkeen aloitettiin kahdentoista pintaan rastikierros, jolla mm. leikittiin analogiversiota Pipe Dreamistä, heiteltiin poliitikkoja jumppapalloilla, pompittiin pomppupalloilla (loppumatka minua kannettiin kun hengästyin), dyykattiin mölkkyjen perässä benjiköydellä ja toki pidettiin mainospuhe kaksipäisen liilan dildon käyttöominaisuuksista itsepuolustusvälineenä. Hommaa sujutti lounastaminen tampereen yliopistolla josta suuntasimme viimeisten rastien kautta hotellille. Tässä välissä olinkin ehtinyt nauttinua noin 2½ litraa vettä ja korkkasin kevyen valkkarini.

Hotelli sitten olikin tasoa ihana, mutta järjestelyt sitten taas.. tietojärjestelmä oli kaatunut joten huoneisiin pääsi huoltokoodilla. Joka. Kävi. Kaikkiin. Huoneisiin. Onneksi järjestelmä tuli takaisin -_-; Toinen hienoinen nyrpeämpi tapaus olivat yhteistyöravintolat, jotka lopettivat IOP-tarjouksensa sopivasti kello 19:00, jolloin kaikki olivat vasta palanneet rastikierrokselta huoneisiinsa. Sitten syötiinkin hieman tyyriimmin ravintolassa, mutta eipä olisi jatkoja kauaa jaksanut ilman ateriaa - mesta oli näet kuin pätsi kiitos tuhatpäisen inssiopiskelijalauman ja tietty CMX:n. Jota en kuunnellut paljoa. Useampi henkilö oli humalassa, luuli että olin löytänyt naisen ja vielä puheenjohtajammekin suoritti erinäisiä itsensähäpäisyrituaalia silmieni ja korvieni edessä mm. antamalla minulle kyynärpääiskun leukaan, kysymällä haluanko "smurffikerhoon" (Ei kiitos, luulen että en välttämättä ole S&M-juttuihin. "Mutta jotkut tykkäävät tulla alistetuikshi.. ja jotkut tykkäävät repiä toisia kappaleiksshi") ja vielä yritti heittää suudelman. Selviydyin noin nanosekunnissa ja karkasin. Kuumuus teki tehtävänsä ja poistuin hotlaan ottamaan "ansaitut" noin 7h unet joiden jälkeen bussimatka sujuikin mainiosti.

Sitten ne liskot. Su-Ma yönä näin unta edesmyydystä autostani, punaisesta Opel Astrasta jota sitten ajelin ALAS KALLIONJYRKÄNNETTÄ ILMAN JARRUJAAAAA*herääminen*. No, eipä tuo mitään. Myös yksi Left 4 Dead-aiheinen herääminen yhdistettynä "Käynkö mä taas inttiä uudestaan"-teemaan. Mutta viime yö.  Miten nää jutut voivat mennä niin herkästi alitajuntaan? Toivottavasti jo ensi yö menisi hieman rennommin ja tämä kevyt kurkun oireilu olisi tahdonvoimalla ohitse. Huomenna Suit Up Day + Maljannostajaiset, eli haalarit + puku päälle ja baanalle.. juomaan yksi malja ja sitten limua ja sitten sosiointia ja sitten kotiin. Valkaistaan se nokka ennen risteilyjä. Ehkä perjantaina kuuntelemaan Automatic Eyeä.. ravintolaan.. limppari kourassa? :>